Moikkelismoi.
Blogi on ollut pitkän tovin näkymättömissä. Kotiuduttuani koin ettei tätä kannata enää näkyvillä pitää, kun ei ole mistä päivittää, onhan palvelusaika kovin rajallinen.
Nyt se on taas näkyvillä, lähinnä koska eräs kaveri ilmaisi tahtonsa lukea hengentuotoksiani (moi pyry).
Sen lisäksi luin tuossa Hesaria, ja siellä vapaaehtoiseen palvelukseen ilmoittautunut tyttö sanoi, ettei tunne ketään armeijan käynyttä naista. Harmitti sen puolesta, koska vertaistuki on tärkeetä, ja mä kyllä kyselin kaikilta armeijan käyneiltä leideiltä saadakseni jonkin käsityksen, että mihin sitä nyt ollaan menossa.
Pari tänne kommentoinutta sai mulle mielikuvan, että tästä on oikeesti saattanut olla jollekin iloa, kun on jännäilty omaa tulevaa palvelusta. Inttiin meneminen jännittää varmaan kaikkia kuitenkin vaihtelevissa määrin. Siispä täällä tämänkin reservinjääkärin töhömuistelmat.
Jos joku levoton sielu lukee tämän ja tahtoo kysellä enemmän, että millaista oli ~naisena armeijassa~, tai millaista oli ihmisenä soittokunnassa, mihin kannattaa varautua, tai mitä vaan, viestiä vaan osoitteeseen baabelinkala@gmail.com
Semmosta.
Jaxuhali <12345678
perjantai 28. helmikuuta 2014
tiistai 3. joulukuuta 2013
TJ miinus jotain
Paska bloginpitäjä on paska, TJ on ollut pakkasella jo yli kaksi kuukautta enkä kotiutumispostaustakaan tehnyt. Anteeks. Tää meni nyt näin.
Siunausta valitsemallanne tiellä :P
Siunausta valitsemallanne tiellä :P
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Kohti auringonnousua ja äiti Venäjää
No diudiu vaan. Tj 28, kiertue Diandran kanssa long gone, vika vartioparaati tehty ja ens tiistaina lähdetään Moskovaan tattootapahtumaan kuviomarssimaan, tännenäin http://kremlin-military-tattoo.ru/en/
Sinne tulee kiinalaisia taistelumunkkeja. Odotan tätä. Sen sijaan aiemmin hehkutettua Pohjois-Koreaa ei osallistujien listassa näy, oi sekä voi. Koetan pärjätä.
Marssittu on ja helvetisti, eilen kuus tuntia. Vikoilla vedoilla melkein itketti kun uuvutti eikä jaksanut keskittyä, siispä marssiminen menikin vähän päin derrièreä. Kuitenkin se ilmeisesti kannattaa, kun talsin tänään takaisin yksikköön kotiutumistarkastuksen jälkeen, oli rivit niin maan suoria ja soittokin kuulosti huomattavasti vähemmän huonolta kuin odotin. Kuviomarssi on siitä epäkiitollinen laji että siinä ei itse suoraan nää harjoituksen tuloksia, ne näkee vaan videolta tai jos ei ite oo mukava kuviossa.
Eilen oli myös Tornien soitto, eli about kaikista Helsingin torneista soitettiin sama biisi saman aikaan. Keikka itsessään meni kaameesti eikä tornissa toiminu hissi, joka teki tuubistina olemisesta aika ikävää, mutta se oli silti sen arvosta kun kurkisteli Rautatieaseman kellotornista näkymiä. Koska fuck yeah Rautatieaseman torni.
Sinne tulee kiinalaisia taistelumunkkeja. Odotan tätä. Sen sijaan aiemmin hehkutettua Pohjois-Koreaa ei osallistujien listassa näy, oi sekä voi. Koetan pärjätä.
Marssittu on ja helvetisti, eilen kuus tuntia. Vikoilla vedoilla melkein itketti kun uuvutti eikä jaksanut keskittyä, siispä marssiminen menikin vähän päin derrièreä. Kuitenkin se ilmeisesti kannattaa, kun talsin tänään takaisin yksikköön kotiutumistarkastuksen jälkeen, oli rivit niin maan suoria ja soittokin kuulosti huomattavasti vähemmän huonolta kuin odotin. Kuviomarssi on siitä epäkiitollinen laji että siinä ei itse suoraan nää harjoituksen tuloksia, ne näkee vaan videolta tai jos ei ite oo mukava kuviossa.
Eilen oli myös Tornien soitto, eli about kaikista Helsingin torneista soitettiin sama biisi saman aikaan. Keikka itsessään meni kaameesti eikä tornissa toiminu hissi, joka teki tuubistina olemisesta aika ikävää, mutta se oli silti sen arvosta kun kurkisteli Rautatieaseman kellotornista näkymiä. Koska fuck yeah Rautatieaseman torni.
Olen vakava, jyrkkä sotilas.
Pari tuntia sitten tyhjensin suurimman osan kaapin sisältöä mosasäkkiin, huomenna mennään palauttamaan varusteita. Huimaa ja aika haikeetakin, lähteminen tulee niin konkreettiseksi.
Kotiutumisbileitten sijaan meillä on tanssiaiset koska ollaan niin proper ja high and mighty. Avecit kuuluu asiaan ja täällä on kauhee rumba että kuka on kenen avec ja uskaltaako pyytää ja omg.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
haelvaelae in my mind/comeback
Hahehiho terkut päivystyspöydän takaa. Kaikissa paskimmissa blogeissa pyydetään joka postauksessa anteeksi siitä ettei olla päivitetty. Eli sori hei kauheest. Oon tässä pari kertaa alkanu kirjottaa postausta ja sit päättäny et kirjotan sen loppuun myöhemmin eli en koskaan. Koska olen paha ja laiska ihminen, julkaisen nämä nyt sellaisenaan.
No tuota. Tauon aikana tapahtunut paljon, muunmuassa kaks kiertuetta(klasarioopperasolisti&leffamusa), rästibarettimarssi ja kaks Vartioparaatia Helsingissä. Koska olen läpeensä laiska ja paha ihminen, en jaksa kirjoittaa niistä.
KAS TÄSSÄ TEKSTI JOSKUS KESÄKUUN ALUSTA.
Eilen oli poikkeavaa ohjelmaa: laitettiin tetsarit niskan pitkästä aikaa ja palattiin Hälvälään (hääääääälväläääääää!) leikkimään armeijaa. Hellettä oli 28 astetta. Soijaa siellä, soijaa täällä.
Ollaan viimeks ammuttu sillon kun oli ampumahiihtokilpailut, eli ihan pari hetkeä sitten. Tauosta huolimatta eilen ammuttiin ATT eli ampumataitotesti, joka ekaa kertaa tehtiin viimesimmällä leirillä. Sillon ammuin itelleni kymmenellä osumalla hopeisen ampumataitomerkin(joka ois ollu kultanen jos yks osuma ois ollu sentin enemmän oikeella. katkeruus), nyt tauon jälkeen ei oikein luonnistunut ja sain jonkun melko säälittävän tuloksen. Mikä on ikävää koska oon pitänyt itseäni potentiaalisesti ihan hyvänä ampujana. Oh well.
Ampumataitotestin lisäksi pidettiin koulutus aiheesta asutuskeskustaistelu. Siellä sitten rynnittiin rakennusten seiniä myöten ja vallattiin niitä sitten niin.
Kun oltiin vallattu tarpeeks monta seinää, palattiin kultaiseen kotiyksikköön kohtalaisen nääntyneinä koska helle+juoksentelu. Kuitenkin iltavapaitten sijasta meillä olikin ylimääräiset kuviomarssitreenit, joissa onneks oli varustuksena normihousujen sijaan pikkumustat eli sortsit koska hothothot. Helpotti huomattavasti. Treenit kesti kuudesta n. puol yhdeksään. Että semmonen päivä.
KAS TÄSSÄ KUUKAUDEN TAKAA REAALIAJASTA. lyhyt raportti jääkärileiristä. pahoittelen laadutonta tekstiä, aivot pieree.
Nyt oon jussilomalla, mutta ma-ke meillä oli jääkärileiri. Jonka jälkeen EI METSÄAAMUJA. Ou beibi. Ei mutta, vaikka lähdin taas leirille kovin pitkin hampain, siellä oli itseasiassa yllättävän mukavaa. Metsässä ollessa kroppa joutuu vähän kovemmalle mutta mieli lepää, on se jotenkin terapeuttista, vaikka välillä hajottaakin*.
Äksönleirihän se muka oli, tilannetta joka ilta ja paukkupatruunoita. Ekana iltana poterovartiossa näkyi hurjaa ja peloittavaa vihollista, ~Keltaisen Valtion~ ( :DD) tiedustelijoita. Kökötettiin siinä varmaan tunti ja kuulemma saatiin yksi sotavanki. Kunnon larppia.
Seuraavana iltana ~Keltainen Valtio~ oli valloittanut jonkun alueen ja muutamia rakennuksia ja ne tuli täten valloittaa takaisin. Meidän joukkueen rooli oli toimia reserviläisinä eli tulla mukaan sotimaan jos muualla kosahtaa. Tuli tetsattua aivan riittämiin, mutta laukaustakaan en ampunut. Harjoituksen jälkeen tuli kehuja että otettiin kiitettävän tosissaan tämä larppi. Hyvin tetsattu.
*HAJOTUS. Sotkuautoon jonottaessa olin melko levottomassa mielentilassa ja keksin että monet varusmiehet on biohajoavia. Menee rikki metsässä. Hehehe. Nokkeluuteni on mittaamattomissa. Oi voi.
Sellasta. Aatelkaa, jossain on rinnakkaisuniversumi missä mä oon tunnollinen kirjottaja. Universumi on ihmeellinen.
No tuota. Tauon aikana tapahtunut paljon, muunmuassa kaks kiertuetta(klasarioopperasolisti&leffamusa), rästibarettimarssi ja kaks Vartioparaatia Helsingissä. Koska olen läpeensä laiska ja paha ihminen, en jaksa kirjoittaa niistä.
KAS TÄSSÄ TEKSTI JOSKUS KESÄKUUN ALUSTA.
Eilen oli poikkeavaa ohjelmaa: laitettiin tetsarit niskan pitkästä aikaa ja palattiin Hälvälään (hääääääälväläääääää!) leikkimään armeijaa. Hellettä oli 28 astetta. Soijaa siellä, soijaa täällä.
Ollaan viimeks ammuttu sillon kun oli ampumahiihtokilpailut, eli ihan pari hetkeä sitten. Tauosta huolimatta eilen ammuttiin ATT eli ampumataitotesti, joka ekaa kertaa tehtiin viimesimmällä leirillä. Sillon ammuin itelleni kymmenellä osumalla hopeisen ampumataitomerkin(joka ois ollu kultanen jos yks osuma ois ollu sentin enemmän oikeella. katkeruus), nyt tauon jälkeen ei oikein luonnistunut ja sain jonkun melko säälittävän tuloksen. Mikä on ikävää koska oon pitänyt itseäni potentiaalisesti ihan hyvänä ampujana. Oh well.
Ampumataitotestin lisäksi pidettiin koulutus aiheesta asutuskeskustaistelu. Siellä sitten rynnittiin rakennusten seiniä myöten ja vallattiin niitä sitten niin.
Kun oltiin vallattu tarpeeks monta seinää, palattiin kultaiseen kotiyksikköön kohtalaisen nääntyneinä koska helle+juoksentelu. Kuitenkin iltavapaitten sijasta meillä olikin ylimääräiset kuviomarssitreenit, joissa onneks oli varustuksena normihousujen sijaan pikkumustat eli sortsit koska hothothot. Helpotti huomattavasti. Treenit kesti kuudesta n. puol yhdeksään. Että semmonen päivä.
KAS TÄSSÄ KUUKAUDEN TAKAA REAALIAJASTA. lyhyt raportti jääkärileiristä. pahoittelen laadutonta tekstiä, aivot pieree.
Tässä on googlesta löytämäni kuva hyvästä ystävästämme taisteluvyöstä,
kavereille tetsarista. Tetsaria emme tule enää käyttämään koska muskari on paras.
Nyt oon jussilomalla, mutta ma-ke meillä oli jääkärileiri. Jonka jälkeen EI METSÄAAMUJA. Ou beibi. Ei mutta, vaikka lähdin taas leirille kovin pitkin hampain, siellä oli itseasiassa yllättävän mukavaa. Metsässä ollessa kroppa joutuu vähän kovemmalle mutta mieli lepää, on se jotenkin terapeuttista, vaikka välillä hajottaakin*.
Äksönleirihän se muka oli, tilannetta joka ilta ja paukkupatruunoita. Ekana iltana poterovartiossa näkyi hurjaa ja peloittavaa vihollista, ~Keltaisen Valtion~ ( :DD) tiedustelijoita. Kökötettiin siinä varmaan tunti ja kuulemma saatiin yksi sotavanki. Kunnon larppia.
Seuraavana iltana ~Keltainen Valtio~ oli valloittanut jonkun alueen ja muutamia rakennuksia ja ne tuli täten valloittaa takaisin. Meidän joukkueen rooli oli toimia reserviläisinä eli tulla mukaan sotimaan jos muualla kosahtaa. Tuli tetsattua aivan riittämiin, mutta laukaustakaan en ampunut. Harjoituksen jälkeen tuli kehuja että otettiin kiitettävän tosissaan tämä larppi. Hyvin tetsattu.
*HAJOTUS. Sotkuautoon jonottaessa olin melko levottomassa mielentilassa ja keksin että monet varusmiehet on biohajoavia. Menee rikki metsässä. Hehehe. Nokkeluuteni on mittaamattomissa. Oi voi.
Sellasta. Aatelkaa, jossain on rinnakkaisuniversumi missä mä oon tunnollinen kirjottaja. Universumi on ihmeellinen.
perjantai 5. huhtikuuta 2013
pässe
Pääsiäinen oli ja myös meni. Viiden päivän lomat oli melko maukkaat, pääsiäisen teema oli nimittäin täntyylinen:
Nauroin tolle kuvalle ehkä ikuisuuden. Nauran kenties vieläkin.
Eilen oli ekat kuviomarssitreenit, joissa soitettiin ja marssittiin samaan aikaan. Ulkona. Huh. Vaikeeta ja rankkaa. Soittaminen pelkästäänkin vaatii ihan riittävästi keskittymistä. Kun kävelee samalla, pitää saada askel tasaseks että soitto ei kärsi, mut silti pitää marssia sotilaallisesti ja ryhdikkäästi.
Keskittyä pitää siis tasaiseen askeleeseen ja tukevaan puhallukseen, itse kuviomarssiin, eli siihen että pysyy kohdallaan eli ruodussa jne, nuotinlukuun ja sitten siihensoittamiseen, näin muutamia mainitakseni. Tulee vaatimaan ihan sikana toistoja ja treeniä, mutta jos siihen on muinakin vuosina pystytty niin miksei muka mekin pystyttäis.
Mun pitää noitten lisäksi keskittyä myös siihen etten kuukahda sousan alla. Kas tässä joku googlesta löytynyt randomjäbä yllään sousafoni, siis marssituuba. Mulla ei ole yhtä komeita viiksiä tahi käsikarvoitusta, mutta muuten täsmää. Mun sousafoni painaa alle 10kg, mut se on yllättävän paljon. Tuntuu ihan hyvin vasemmassa hartiassa ja selkän oikeella puolella.
Nää on näitä soitinvalintakysymyksiä joita ei kerrota soitinesittelykonserteissa.
Tässä tän päivän popitus.
.
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Barettimarssi VMTL-style
No moi.
Tänä leppeänä maaliskuisena tiistaina urheat toverini hiihtävät 30 kilometriä. Syy tälle piinalle on barettikokeen marssiosuus. En oo ihan varma onko tää vaan joku muskarijuttu, mutta hyväksytyllä barettikokeella ansaitaan oikeus käyttää tuota soittokunnan kaunista taivaansinistä barettia. Minä surkea vemuli sen sijaan toimin sihteerinä ja tällä hetkellä myös päivystäjänä.
I RUN THIS PLACE. Vastaan virveen (=viranomaisverkko, tarkoittaa ihan radiopuhelinta) herra esimiehen nimellä ja rullaan tuolissa koneelta toiselle, pidän kirjaa ryhmien sijainnista ja radiopuhelinliikenteestä, samalla kun oikoluen päivitettyä päivystysohjetta. Ja kirjoitan blogimerkintää. Aijai mitä multitaskingia. Miss Moneypenny at your service (puhuttiin tästä eikä päädytty yksimielisyyteen että jos mä oon Moneypenny, onko esimies Bond vai Q. Mun mielestä vemulitoveri on Q koska se kartoittaa ryhmien liikennettä. Mut asdfghjkl.)
Mut tää on jännää tää radiopuhelimen käyttö. Tulee tärkee olo. Kuten myös päivystysohjeen oikolukeminen, tähän purkaa kaikki taannoiset lukion äikäntuntien angstit.
Se, etten voi osallistua barettimarssille enkä täten suorita tärkeää osaa barettikokeesta, merkitsee tietenkin sitä etten ansaitse oikeutta käyttää barettia.
Tämä on perseestä.
En ulise siitä etten saa oikeutta vaikken hiihdä, vaan siitä että meidän oli viime viikolla ihan pakko marssia jäisellä kentällä niin, että kaaduin ja satutin oikean polven. Taas. Edellisestä kaatumisesta oli ehtinyt kulua huimat 6vk ja polvi oli justjust parantunut ni eiköhän uusiks. Takaristiside ilmeisesti venähtänyt. Ei vituta, ei sitten yhtään.
Siinä minun luita. Ovat kunnossa, röntgen ei paljastanut mitään ikävää.
Mut kuinka outoa katsella omia luitaan. Nuo on minun. Tuollaiset siinä sisällä on.
Että kyllähän se sielua raastaa. Sininen baretti ois mulle just se iso juttu, paljon isompi kuin pätkä tarranauhaa rinnassa. Tai no okei on se ihan kiva ettei oo enää alokas. Minä ja nämä muutamat kohtalotoverini joudutaan siis ehkä käyttämään kenttälakkia, siis idioottilippistä, kun muut asettelee barettia päähänsä lomille lähdettäessä. Onneksi barettia ei ihan vielä aleta käyttää koska rykmentissä on vielä virallisesti talvi. Kesähän alkaa, kun komentaja niin ilmoittaa (musta tää kertoo jotain tärkeää Puolustusvoimain luonteesta).
Meille tulee kyllä rästimarssi, mutta tällä tietoa se ois kesäkuussa. Hyi. Pakko yrittää ulista se aikaisemmaksi. En suostu kenttälakkiin, eikä se vihreäkään baretti kauheesti lohduta.
Oikeutettu baretti on siis kaukaisempi asia kuin piti. Asdfghjklö. Perse.
Tämä kuva on hyvin tärkeä ja merkityksellinen.
Kävin viikonloppuna saunassa baretti päässä, se ois nyt hyvin, tai ainakin paremmin, särmättykin.
Voin sitä sitten yksin sisätiloissa salaa päässäni pitää. Oih ja voih.
Huomenna olis barettikokeen musiikillinen ja kirjallinen osuus. Siihen kuuluu kuviomarssijuttujen yksilöarviointi, koe yleisestä palvelusohjesäännöstä ja sotilasarvoista, Muistoja Pohjolasta ulkoasoitettuna yms. En oo vielä aivan varma pystynkö kuviomarssisuoritteisiin näin invalidina, mutta soitto-osuuden varmaan kykenisin. Katotaan huomenna.
Radiopuhelu on jännää. Puheessa on ihan oma etikettinsä: kun ottaa yhteyttä, sanotaan ekaks tavoiteltavan nimi ja sit oma nimi. Tavoiteltava vastaa omalla nimellään. Kun viesti on saatu perille, tavoiteltu sanoo 'kuitti'(eli roger that!) merkkinä siitä että joo tajusin ja yhteydenottaja lopettaa puhelun sanomalla 'loppu'. Hirveenjännää.
Sillee nyt.
Ai nii, muutin blogin nimen sisältöä kuvaavammaks. Hurraa.
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Déjà-vu
Todellakin jo nähty.
Meidät oli ilmeisesti ihan pakko viedä kuviomarssimaan jäiselle kentälle. Moni liukastui, mutta mä olin ainoa jota sattui kunnolla - juuri siihen samaan polveen kuin aikaisemminkin. Elämä on taas kaatuneiden kyynärsauvojen kurottelemista lattialta. HURRAA <3
vitu.
tiistai 19. maaliskuuta 2013
perjantai 15. maaliskuuta 2013
kepeä e-kausireportaasi.
Aivopieruotsikot.
E-KAUSI ON ALKANUT.
Ekat orkesteritreenit oli parasta. Oon soittanut aktiivisesti orkesterissa vitosluokasta lähtien ja jo viime syksynä, kun kävin vaan yksityissoittotunneilla, oli kauheet viekkarit orkesterista. Kun keskiviikkona siinä sit viritettiin ja vedettiin sitä ikuista B-duuriasteikkoa, tuntu hiukan siltä kuin olis värit palanneet mustavalkoiseen elämään.
Iih <3
Keskiviikkona oli vuorossa jotain epämiellyttävää ja eksoottista, GODDAMN AMPUMAHIIHTOA. Odotin sitä suunnilleen yhtä paljon kuin ekaa leiriä, toisin sanoen olin kuin menossa teloitettavaksi. Tiesin että se on vaan lyhyt matka ja sit vähän ampumista, mut jotenkin se vaan tuntui uskomattoman vastemieliseltä. Loppujen lopuksi se oli ihan vaan tavallista hiihtämistä, tosin jäi kyllä ärsyttämään huonosti onnistunut ampuminen. Oh well.
Säihkis. Because I can.
Kuviomarssi.
Vaikeeta.
Tähän mennessä oon jo ehtinyt tottua armeijan absurdiuteen. Opeteltiin uutta lepoa ja uutta asentoa, siis kuviomarssilepoa ja -asentoa, ekalla e-viikolla yhteensä ehkä noin 4h ellei enemmänkin. Tällä viikolla ainakin saman verran ihan varsinaista kuviomarssia. Ollaan opeteltu kääntymistä ja sellaista. Marssiessa täytyy yleensä myös soittaa mielikuvitussoitinta, siis pitää käsiä soittoasennossa ja puhaltaa ilmaa. No ei ku tulta. ASDFGHJK oon nyt gines ja aivopieru. Älkää tuomitko.
Tässä viime vuoden erän taidonnäyte. Pyrimme samaan, ellemme parempaan. Mulle tulee toi suurin ja kaunein torvi, omg. Ja toi biisi on niin hieno, Ilari Hylkilä 4eva.
E-KAUSI ON ALKANUT.
Ekat orkesteritreenit oli parasta. Oon soittanut aktiivisesti orkesterissa vitosluokasta lähtien ja jo viime syksynä, kun kävin vaan yksityissoittotunneilla, oli kauheet viekkarit orkesterista. Kun keskiviikkona siinä sit viritettiin ja vedettiin sitä ikuista B-duuriasteikkoa, tuntu hiukan siltä kuin olis värit palanneet mustavalkoiseen elämään.
Iih <3
Tosin on se soittaminen yllättävän rankkaakin. Tässä on parina päivänä ollut pelkkää soittoa kahdeksasta neljään joka on kuitenki aika paljon.
Keskiviikkona oli vuorossa jotain epämiellyttävää ja eksoottista, GODDAMN AMPUMAHIIHTOA. Odotin sitä suunnilleen yhtä paljon kuin ekaa leiriä, toisin sanoen olin kuin menossa teloitettavaksi. Tiesin että se on vaan lyhyt matka ja sit vähän ampumista, mut jotenkin se vaan tuntui uskomattoman vastemieliseltä. Loppujen lopuksi se oli ihan vaan tavallista hiihtämistä, tosin jäi kyllä ärsyttämään huonosti onnistunut ampuminen. Oh well.
Kuviomarssi.
Vaikeeta.
Tähän mennessä oon jo ehtinyt tottua armeijan absurdiuteen. Opeteltiin uutta lepoa ja uutta asentoa, siis kuviomarssilepoa ja -asentoa, ekalla e-viikolla yhteensä ehkä noin 4h ellei enemmänkin. Tällä viikolla ainakin saman verran ihan varsinaista kuviomarssia. Ollaan opeteltu kääntymistä ja sellaista. Marssiessa täytyy yleensä myös soittaa mielikuvitussoitinta, siis pitää käsiä soittoasennossa ja puhaltaa ilmaa. No ei ku tulta. ASDFGHJK oon nyt gines ja aivopieru. Älkää tuomitko.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
terkkuja ylilaudan pojille
"Olet kuullut huhua että kys. varushuora on tietoinen, että iki-ihana blogi on linkattu laudalle."
Juu!
perjantai 22. helmikuuta 2013
Kommentti.
Se on ihmeellistä miten mun olemassaolo voi jotakuta niin loukata, että täytyy urheasti anonyyminä tulla huorittelemaan. En tuu ikinä ymmärtämään ihmisten vihamielisyyttä netissä.
http://kersanttikarolina.blogspot.fi/2013/02/oli-leiri.html
Anonyymi22. helmikuuta 2013 8.45
Vässykkä huutelee ku ei pärjääkkää intissä. Mitä jos tulisit vittuun sieltä ja keittäsit vaikka puuroa. Huora.
VastaaPidättäydyn kaikista kostotoimista.
Minoon jääkäri! Kaikkea sitä.
Yritin ettiä kuvan tästä merkityksellisestä vihreästä suorakaiteesta mutten löytänyt. Siis tähän kuvitelkaa sellainen.
Vala onnistui, en sanonut "oma nimi" tai "kuunnelkaa". Ekalla kerralla otin lakin pois päästä väärällä kädellä kun tilanne häkellytti niin, mutta muuten en onneks failannut. Meidän joukkueesta yks pyörtyi, en oo varma pyörtyikö kukaan muu, mutta jos ei niin yks on ihan hyvä saldo. Ei ainakaan enempää tarvi.
Sit bailaamaan. Mennään Kuningasidean keikalle.
Hurraa!
Vala onnistui, en sanonut "oma nimi" tai "kuunnelkaa". Ekalla kerralla otin lakin pois päästä väärällä kädellä kun tilanne häkellytti niin, mutta muuten en onneks failannut. Meidän joukkueesta yks pyörtyi, en oo varma pyörtyikö kukaan muu, mutta jos ei niin yks on ihan hyvä saldo. Ei ainakaan enempää tarvi.
Sit bailaamaan. Mennään Kuningasidean keikalle.
Hurraa!
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
45
45 vuorokautta oltu palveluksessa tänään. Kahden tunnin päästä ollaan ihan samalla tavalla asevelvollisia kuin pojatkin.Viimeinen tilaisuus muuttaa lopettaa vapaaehtoinen palvelus ilman että tulee mitään rangaistuksia.
Taidan jättää käyttämättä.
Taidan jättää käyttämättä.
Oon taisteliatar
kirjoitusvirhe on tahallinen.
Oli leiri. Viiden päivän. Siis muilla, ei mulla, sillä minähän homehduin melkein koko tuon ajan sisätiloissa parantelemassa polvea.
Vaikka näin ihmisolentona tykkään lämmöstä ja sisällä on mukavaa, olisin silti ollut niin paljon mielummin teltassa muitten kanssa. Ihan outsider olo ja kauhee vemppamorkkis. Tiistaina ja keskiviikkona muut suoritti Taistelijan tutkintoa ja tiistaina yhtenä hetkenä kelailin siinä että mä tosissani istun sisällä ja syön pullaa kun muut rämpii metsässä ja leikkii sotaa. Istun sisällä ja syön pullaa. En ees kuvainnollisesti vaan ihan for real. hu0h taasen.
Oli mulla kyllä öisiä päivystysvuoroja, jotka on aina vähän epämiellyttäviä koska nukkuminen on kivaa. Ekana yönä oli yhden tunnin, kahtena seuraavana KOLMEN tunnin vuorot, vikana ei sit onneks yhtään.
Niin! Ekana päivänä mulla oli vielä toverivemuleita seurana. Tuli juteltua aika paljon kun ei ollut mitään muita virikkeitä. Seuraavana aamuna toiselta loppui vapautus ja toinen lähti vapauteen, siis sai lykkäystä ja meni kotia. Jimmy tuu sit käymää.
Leiri oli viime viikolla ja tämän viikon maanantaina lähdettiin rästileirille. Minä ja neljä muuta ex-vemulia palattiin lomilta muita aikaisemmin, pakattiin tarvittavat kamat ja taas kaartoi auto kohti synkkää Hollolaa. Pystytettiin teltta vessarakennuksen nurkalle ja nukuttiin yö siellä. Aamulla hoideltiin rästisuorituksia, minä ja kaksi muuta suoritettiin aserata, joka on osa sitä Taistelijan tutkintoa. Vituiks män mut ei voi mitään.
Taistelijan tutkinnon toinen puolisko, taistelurata, suoritettiin toveri-ex-vemulin kanssa sitten kasarmilla parkkipaikan takaisessa kuusikossa rämpien ja larpaten että "nyt vihollinen ampuu valoa, toimikaa sen mukasesti". Larppauksen määrä intissä on valtaisa, tää yllätti mut aika totaalisesti. Kuusikkolarppaukseen kului maksimissaan puoli tuntia siinä missä oikeaan taistelurataan oli mennyt muilla n. 3h ja osa rasteista suoritettiin suullisesti. Oon hiukan katkera etten päässyt suorittamaan kunnollista taistelurataa, koska se oli monin verroin mahtipontisempi kuin tää meidän larppituokiomme: varsinaisella radalla oli oikeita räjähteitä, paukkupatruunoita(me sanottiin 'pam' kun piti ampua), äänentoistot lisäämässä sodan jytinää, reserviläisiä vihollisina, paseja (http://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/3g/gok/xixk/200436/normal_1147770003.jpg) ja kaikin puolin tunnelma oli oikeesti jännä. Mut no, tää meni nyt sitten näin.
Näin lopuksi tekstiin liittymätön kuva.
Ennen ja jälkeen: maanantain ihkunörttihipsterlook vaihtuu karummaksi.
Voimahali!
Oli leiri. Viiden päivän. Siis muilla, ei mulla, sillä minähän homehduin melkein koko tuon ajan sisätiloissa parantelemassa polvea.
Vaikka näin ihmisolentona tykkään lämmöstä ja sisällä on mukavaa, olisin silti ollut niin paljon mielummin teltassa muitten kanssa. Ihan outsider olo ja kauhee vemppamorkkis. Tiistaina ja keskiviikkona muut suoritti Taistelijan tutkintoa ja tiistaina yhtenä hetkenä kelailin siinä että mä tosissani istun sisällä ja syön pullaa kun muut rämpii metsässä ja leikkii sotaa. Istun sisällä ja syön pullaa. En ees kuvainnollisesti vaan ihan for real. hu0h taasen.
Oli mulla kyllä öisiä päivystysvuoroja, jotka on aina vähän epämiellyttäviä koska nukkuminen on kivaa. Ekana yönä oli yhden tunnin, kahtena seuraavana KOLMEN tunnin vuorot, vikana ei sit onneks yhtään.
Niin! Ekana päivänä mulla oli vielä toverivemuleita seurana. Tuli juteltua aika paljon kun ei ollut mitään muita virikkeitä. Seuraavana aamuna toiselta loppui vapautus ja toinen lähti vapauteen, siis sai lykkäystä ja meni kotia. Jimmy tuu sit käymää.
Leiri oli viime viikolla ja tämän viikon maanantaina lähdettiin rästileirille. Minä ja neljä muuta ex-vemulia palattiin lomilta muita aikaisemmin, pakattiin tarvittavat kamat ja taas kaartoi auto kohti synkkää Hollolaa. Pystytettiin teltta vessarakennuksen nurkalle ja nukuttiin yö siellä. Aamulla hoideltiin rästisuorituksia, minä ja kaksi muuta suoritettiin aserata, joka on osa sitä Taistelijan tutkintoa. Vituiks män mut ei voi mitään.
Taistelijan tutkinnon toinen puolisko, taistelurata, suoritettiin toveri-ex-vemulin kanssa sitten kasarmilla parkkipaikan takaisessa kuusikossa rämpien ja larpaten että "nyt vihollinen ampuu valoa, toimikaa sen mukasesti". Larppauksen määrä intissä on valtaisa, tää yllätti mut aika totaalisesti. Kuusikkolarppaukseen kului maksimissaan puoli tuntia siinä missä oikeaan taistelurataan oli mennyt muilla n. 3h ja osa rasteista suoritettiin suullisesti. Oon hiukan katkera etten päässyt suorittamaan kunnollista taistelurataa, koska se oli monin verroin mahtipontisempi kuin tää meidän larppituokiomme: varsinaisella radalla oli oikeita räjähteitä, paukkupatruunoita(me sanottiin 'pam' kun piti ampua), äänentoistot lisäämässä sodan jytinää, reserviläisiä vihollisina, paseja (http://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/3g/gok/xixk/200436/normal_1147770003.jpg) ja kaikin puolin tunnelma oli oikeesti jännä. Mut no, tää meni nyt sitten näin.
Näin lopuksi tekstiin liittymätön kuva.
Voimahali!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)